itse & vertaisarviointi

Itsearviointi

Oma blogini oli hyvin itseni näköinen, en halunnut kirjoittaa blogia liian asiatyylillä, koska pidän blogeja hieman rennompina tyyliltään, ja oma tapani kirjoittaa on muutenkin rento. Löysin itseäni kiinnostavat aiheet joista halusin kirjoittaa, ja sain niistä mielestäni mielenkiintoisen jatkumon. Aiheita olisi voinut olla laajemminkin, mutta halusin keskittyä vain näihin. Lähteet olivat suhteellisen yksinkertaisia, enkä käyttänyt yhtäkään kirjaa, mutta nettilähteitä löytyi sopivasti. Sain myös omia ajatuksiani mukaan ujutettua, mikä oli mukavaa vaihtelua raporttien kirjoittamiseen. Teksti on suhteellisen selkeää, ja sain ajatukseni tiivistettyä luettaviin pätkiin. Parempaankin olisin pystynyt. 

Arvosana 3. 

Vertaisarviointi

Arvioin Cajanin Matin blogin. Matti kirjoitti hyviä ja pitkiä tekstejä. Aiheet oli jaettu sopivasti, ja jokainen teksti toi opintojaksosta jotain uutta esiin. Matti kirjoittaa hyvin ja selkeästi, asiatyyliä ja omia ajatuksia ja rennompaa tekstiä on sopivassa suhteessa. Aiheet eroavat omistani paljon, ja tämä teki lukemisesta mielenkiintoisempaa. Lähteitä oli sopivasti, ja niistä oli poimittu tärkeimmät asiat tekstiin.  Kaikenkaikkiaan blogia oli miellyttävä lukea, teksti oli selkeää, johdonmukaista ja helppolukuista, ja aiheet olivat kiinnostavia. Matti selvästi oli kiinnostunut aiheista joista kirjoitti. Kattavampiinkin teksteihin olisi Matti pystynyt kuitenkin. Lähteitä olisi voinut olla enemmän. 

Arvosana: 3,5. 

comfort zone

Mukavuusalueelta ulos astuminen ei ole meikäläisen lempihommia. Niin vain kuitenkin tuli sekin eteen, kun  opinto-oppaasta paljastuikin opintojaksolla tulevan vastaan telinevoimistelua ja tanssia. Olen telinevoimistellut nuoruusvuosinani, mutta sen jälkeen kroppani on muuttunut yhtä notkeaksi kuin näkkileipä, ja koordinaatio sekä voimistelijamainen vartaloni on tipotiessään. En nauttinut kauniisti sanottuna tilanteesta, jossa jouduin ohjaamaan minulle ennestään tuntemattomia asioita.  

Saimme eri aihealueet pienryhmillemme,  joten tanssissa päädyin ohjaamaan body percussionia, ja telinevoimistelussa arabialaista kärrynpyörää. Molemmat olivat minulle jotenkuten tuttuja, mutta kyllä silti ohjaamaan lähtiessä pelotti.

"Useissa korkeakouluissa pyritään tukemaan opiskelijoita kehittymään varsinaisten ammattiopintojensa myötä ja rinnalla aktiivisiksi ja innovatiivisimmiksi

kaikissa toiminnoissaan, jotta he pystyvät paremmin vastaamaan työelämän

tarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa alati muuttuvassa toimintaympäristössä." (Kakkonen, 2014.)

 

 

Oppimisen ja kehityksen kannalta on tärkeää, ettemme aina tee sitä missä jo valmiiksi olemme hyviä, ja minkä jo selkeästi osaamme. Koulumme tarjoaa meille monipuolista harjoittelua ja välillä täytyy poistua mukavuusalueelta, vaikka epävarmuus iskee. Nämä ovat meille tärkeitä oppimistilanteita. Toiset vain ovat pallopelejen asiantuntijoita, kun taas toisille voimistelu on sitä ominta alaa, on hyvä että saamme kokeilla kaikkea. Monipuolisuus on siis valttia.

 

 

 

Koska body percussionin ja tanssin ohjaus meni ryhmässä suhteellisen helposti, ja sain hyvää palautetta, keskitytään telinevoimisteluun.

 

Telinevoimistelu on jopa yksi vaativimmista urheilulajeista . Lajissa tarvitaan mm.  nopeutta, voimaa, ketteryytttä, liikkuvuutta, koordinaatiotaitoja sekä tasapainoa, ja monesti myös näitä kaikkia yhtäaikaisesti. Myös rohkeus ja uskallus ovat isossa roolissa, kun akrobaattisia temppuja lähdetän suorittamaan. (Kulmala, 2014. 1)

 

Valitsimme liikkeeksemme arabialaisen, joka oikeastaan on vain vaikeutettu versio kärrynpyörästä, jossa ilmassa tehdään 1/4 käännös, ja laskeudutaan kahdella jalalla. Tämä ei vaadi uskallusta liiakseen, ja olimme jo luokan kanssa kärrynpyörää aikaisemmin harjoitelleet, joten liike ei tullut sinäänsä uutena.

 

Ohjaamiseen kuuluu niin sanallinen, fyysinen, kuin visuaalinenkin ohjaus. Liikkeet tulee ensin selittää, mieluiten osiin pilkottuina, näyttää miten liike tapahtuu, ja ihan koskettamalla voimistelijan ohjaaminen oikealle liikeradalle. (Kulmala, 2014. 1). Itse suunnitteleminen ei ollut hankalaa, vaikka emme kumpikaan olleet koskaan telinevoimistelua ohjanneetkaan. Verbaalinen ohjaus olikin hankalampaa, kuin mihin olen pallopeleissä tottunut, liike pitikin selittää todella selkeästi, ja näyttäessä tuli liike tehdä hitaasti ja selkeästi. Yllätyimme miten hankalaa tämä olikaan. Ohjaus jäi vajaaksi moniltakin osin, mutta näistä opimme.

 

Ohessa tuntisuunnitelmamme, jota  emme sitten noudattaneetkaan ajanpuutteesta ja jännityksestä johtuen. Nyt on ainakin tätä kokeiltu, saimme palautteen, ja jos vielä telinevoimistelun kanssa kohtaamme, olen taas paljon valmiimpi ja kokeneempi. Mennään eteenpäin.

 

 

Arabialainen (round off)

The round-off is best described as a cartwheel with a quarter turn inward during the flight from the hands.

Lämmittelyyn ei tarvetta, toinen ryhmä on aloittanut tunnin ja ryhmän jäsenet ovat lämpiminä.

Aluksi kerrotaan liike jonka valitsimme, näytetään muutaman kerran kokonainen suoritus voimistelijoille. aika. n. 5min

vaihe 1. Liikkeelle ominaisten lihasryhmien tunnistaminen

voimistelija tiedostaa mitä liikkeessä tapahtuu, ja mitä siihen vaaditaan. aika n. 10 min

• Käsilläseisonta-harjoituksia, parin kanssa avustettuna, seinää vasten ja itse.

• käsinseisonnasta vartalontaitto, kuten arbialaisessa, laskeudutaan eri suuntaan kuin mistä lähdettiin.
• 
  mennään käsilläseisontaan, ei kierretä kuitenkaan ympäri, vaan laitetaan ainoastaan jalat yhteen ja laskeudutaan. Saadaan käsitys miltä arabialaisessa tuntuu, kun jalat osuvatkin yhteen

• esteen yli arabialaisen tekemistä, kädet yli ja tasajalkaa alas. + korokkeelta alas tulemista joustohypyllä (helpottaa, mikäli jatketaan tästä esimerkiksi volttiin).

vaihe 2. Kärrynpyörän palauttaminen mieleen
Voimistelija muistaa/tietää/oppii hieman liikerataa, joka valmistelee kokonaista suoritusta varten. Liike on tuttu aikaisemmilta kerroilta. n. 5 min

• Näytetään esimerkki, ohjaajat kertovat tärkeimmät pointit

-> käsien nostaminen ylös, eteenpäin kaatuminen, kädet vuorotellen mattoon, pyörähdys, jalat maahan. Lähtöasento on tärkeä, toinen jalka edempänä, kädet korvien vieressä Ensin kurotetaan maahan toisella kädellä, samalla potkaisten toinen jalka ilmaan. Harjoitellaan liikettä molemmat jalat vuorotellen edellä.

vaihe 3. Liikkeeseen hiljalleen eteneminen: 10min

Voimistelija pyrkii ymmärtämään mitä liikkeessä tapahtuu ja pääsee jo lähelle oikeaa suoritusta.

• tehdään pidennettyä kärrynpyörä, koitetaan päästä mahd. pitkälle.
• kärrynpyörä juoksuvauhdista
• nojaa eteenpäin, jalka vastaan, kääntyminen, työntö, saatto käsillä
• ( Arabialaisen harjoittelu korokkeelta alas

Avustus: etummaisen jalan puolelta sivulta, otetaan lantiolta kiinni, käännetään ja kannetaan ympäri ja viedään perille. ) JOS SAA RAKENNETTUA!

Vaihe 4. Liikkeen suorittaminen

Voimistelija pyrkii ymmärätäämn liikeradan ja pystyy harjoittelemaan liikettä jo avustuksella tai ilman. n. 10min

arabialainen; hartiakulma suoraan, kädet käännetään vartalolla, jalat yheen ilmasssa, laskeutuminen ja pomppu, jotta jatko esimerkiksi flikkiin tai volttiin on mahdollinen.

OHJAUSHARJOITUKSET Tuntisuunnitelma

Pääteema: Harjoittelua turvallisessa ympäristössä.

Tavoitteet: Voimistelijat harjoittelevat arabialaista vaiheittain.

TAVOIT­TEET	HAR­JOIT­TEET	OPETUSMUOTO JA OR­G.	Arv.	AIKA
Liikkeelle ominaisten lihasryhmien tunnistaminen	erilaisia versioita käsilläseisonnasta, avustaen, seinää vasten, itse.	selitys, koko suorituksen näyttö, harjoittelu.	Onnistuuko käsilläseisonta, ymmärtääkö voimistelija käsilläseisonnan merkityksen arabilaiseen.	10min
Kärrynpyörän palauttelua mieleen, voimistelija oppii hieman liikerataa joka valmistelee kokonaista suoritusta varten	Erilaisia kärrynpyörä-harjoituksia avustettuna ja itse.	selitys, vaihtoehtojen näyttö, harjoittelu.	Onnistuuko eteevukärrynpyörä molemmin puolin tehtynä itse tai avustettuna. Ymmärtävätkö voimistelijat liikeradan.	5 min
Liikkeeseen siirtyminen	Lisää kärrynpyörä-harjoituksia. mm. liikkeestä ja pitkitettynä.	selitys, esimerkin näyttö eri tavoista ja harjoittelu	Osataanko liike yhdistää kärrynpyörään.	10min
Taidon harjoittelua, liike kokonaisena	näytetään valmis suoritus, lähdetään harjoittelemaan itsekseen tai kaverin kanssa.	vaiheiden kertaaminen, suorituksen harjoittelu.	Hahmottaako voimistelija liikeradan ja pystyykö harjoittelemaan liikettä itse vai avustuksella	10min

 

-MK

Kakkonen, M-L. 2014. Innovatiivisuus ohjauksessa ja kansainvälisessä oppimisympäristössa. Osoitteesta:
http://theseus32-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/80140/ISBN9789515884299.pdf?sequence=1#page=7

Kulmala, R. 2014.  Telinevoimisteluliikkeiden oppimispolku ja avustaminen. Opinnäytetyö.Osoitteesta: http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/77191/Kulmala_Ronja.pdf?sequence=1

pallopelit

Olen lähes koko pienen ikäni pelannut jalkapalloa ja muita pallopelejä, ja olen aina kuvitellut ymmärtäväni niistä paljon. Syksyn myötä saimme kuitenkin tutustua pallolajien kautta toistemme ohjaamina oppia lisää pallottoman ja pallollisen puolustamisesta, sekä pallollisena ja pallottomana hyökkäämisestä. Etenkin kaksi ensimmäistä kuulostavat omaan korvaani tutuilta, olenhan puolustajana pelannut nyt jalkapallon parissa useamman vuoden. Myös ultimate (liitokiekko), on itselleni etukäteen opettanut paljon, paikka- ja miespuolustuksen  eroja, kun koko lajissa on vain kaksi tehtävää, puolustus tai hyökkääminen, ja molemmissa täytyy yhteistyön kautta saada paras mahdollinen lopputulos, ja kuviot sovitaan kuntoon millintarkasti ja koko joukkue noudattaa niitä kurinomaisesti.

Lähdimme lähes jokaista osa-aluetta käymään läpi heittolajien kautta. Aloitimme helpoimmasta ja siirryimme hiljalleen vaikeampiin, ja pelinomaisiin harjoitteisiin. Opin ohjausten aikana paljon uutta varsinkin puolustamisesta, jota itse ohjasimme.

 

Tiukassa puolustuspelissä on tärkeää, että joukkueessa on sovitut roolit, ja että pelaajat osaavat sen mukaan asettua ennalta sovituille pelipaikoille siihen järjestykseen, joka on sopivaksi nähty. On myös tärkeää, että pelaajilla on oikea etäisyys puolustettavaan pelaajaan, ja että puolustaja osaa liikkua tehtävänsä mukaisesti. Näin kokonaisuus toimii, ja puolustus on mahdollista. (Kallislahti, 2008. 17-18.)

 

Lähdimme omassa ohjauksessamme hakemaan tätä efektiä erilaisin harjoittein. Oli pelejä joissa tuli 1 vs 1-tilanteessa ottaa puolustaja kiinni läheltä, ja harjoitteita joissa taas isona joukkueena laadittiin suunnitelma, ja sovittiin kuviot kuntoon. Tämä toimi hyvin, ja puolustus onnistui.

 

Kun pelataan joukkueena, on puolustuksella kaksi mahdollisuutta, aluepuolustus, tai pelaajavartiointi. Pelaajavartioinnissa joukkueen jäsenet valitsevat yhden vastapuolen joukkueen jäsenen, ja puolustavat häntä, minne hän keksiikään hyökkäyspelissä juosta. Aluepuolustuksessa taasen jaetaan pelikenttä alueisiin, joita puolustetaan pelaajien voimin. Jälkimmäisessä tarvitaan enemmän yhteistyötä, koska ryhmän on liikuttava aina pallollisen pelaajan mukaan ja pitää puolustus tiiviinä alueidenkin puitteissa. (Kallislahti, 2008. 18)

Olen harrastuksissani päässyt kokeilemaan ja  molempia puolustusmetodeja, ja saanut myös toimia näiden välimallia soveltamalla. Omassa ohjauksessamme käytimme hieman molempia, ja pelaajat saivat oivaltaa tämän itse. On mielenkiintoista huomata joukkueiden välillä, millä taktiikalla he lähtevät aloittamaan puolustuksensa, koska näissä on täysin mielipide-eroja, ja toiset taktiikat soveltuvat joukkueille paremmin kuin toiset.

Näiden oppituntejen jälkeen kiinnitän varmasti enemmän huomiota omaankin tekemiseeni harrastamieni pallopelejen parissa. Sain luokkatovereideni harjoitteista paljon apuvälineitä pallopelejen opettamiseen ja sovellettavia taktiikoita. Tämä oli ehdottomasti mielenkiintoisin osa-alue koko jaksossa.

-MK

Lähteet
Kallislahti, V-M. 2008. Pelien lainalaisuudet ja niiden harjoittaminen soikeapallo®-pelillä. Jyväskylän yliopisto. Osoitteessa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19913/CL%20Kallislahti.pdf?sequence=1.

minä valmentajana

Yhdessä tutoriaalissa pohdimme valmentamista ja ohjaamisesta, ja mikä meidän käsityksemme on siitä. Millaisia me olemme valmentajina ja miten käsityksemme valmennuksesta tulee esiin. 

Olen toiminut valmentajana useita vuosia. Olen valmentanut mm. jalkapalloa, salibandya ja jääkiekkoa. Nuorimmat valmennettavani ovat olleet kolmevuotiaita, kun taas vanhimmat ovat olleet lähellä omaa ikääni. Valmennus vaatii mielestäni erilaista otetta riippuen ryhmän koosta, ryhmän tyypistä ja ryhmän yksilöistä. Ryhmä on juuri niin vahva kuin sen heikoin jäsen on.


Valmentajan osaamisessa käsitetään nykyään tärkeimpänä osana vuorovaikutustaidot. Valmentaja nähdään myös henkilönä, joka opettaa valmennettavalleen lapselle/nuorelle myös elämäntapataitoja. Valmennussuhde voi käsittää esimerkiksi pelkkiä urheiluun liitttyviä tekijöitä, mutta toisaalta se voi myös tarkoittaa toistensa tuntemista myös urheilun ja sen osatekijöisen ulkopuolella. (Hämäläinen, 2003. 42.)

Isoa joukkuetta valmentaessa yksilöt oppii tuntemaan lähinnä vain pintapuolisesti. Jokaiseen ei ehdi tutustua pintaa syvemmälle, kun taas osaltaan joihinkin urheilijoihin tutustuu nopeassakin ajassa erittäin hyvin, tämä on täysin yksilöstä riippuvaa. Olen itse pyrkinyt olemaan valmentaja, jota on helppo lähestyä, lähtemättä kuitenkaan yhdenkään urheilijan suosimiseen tai liialliseen huomiointiin.

"Valmentaja on omien kokemustensa summa. Miten häntä on valmennettu, opetettu ja kasvatettu vaikuttaa jollain tavoin hänen toimintaansa. Hänen käsityksensä ihmisestä, oppimisesta ja urheilusta ohjaavat hänen toimintaansa."- Kirsi Hämäläinen (Hämäläinen, 2003. 42.)

Olen Hämäläisen kanssa täysin samaa mieltä. Olen itse oppinut edellisiltä valmentajiltani mitä ominaisuuksia haluan välttää omassa valmennuksessani. Olen saanut heiltä paljon valmennuksellisesti, ja olen heidän virheidensä ja onnistumistensa kautta lähtenyt luomaan omaa identiteettiäni valmentajana. Olen ollut erittäin nuori (n. 15-vuotias) kun sain ensimmäisen valmennusryhmäni. Tytöt olivat minua n. 10 vuotta nuorempia, vasta aloittaneita jalkapalloilijoita. En oikeastaan osannut silloin vielä mitään, vaan kopioin harjoituksia omista treeneistämme ja tein harjoitteita joista itse pidin ja jotka näin sopivaksi tyttöjen ikään ja taitoihin nähden.

 

Tytöt olivat niin nuoria ja niin varhaisessa vaiheessa lajitaitojaan, että kehitystä oli havaittavissa kuitenkin, vaikka minulla ei selvää asiantuntemusta ollutkaan. Harjoittelimme noin muutaman kerran viikossa. Lopulta muutaman vuoden jälkeen lopetin tyttöjen valmennuksen, koska kehitys oli siinä vaiheessa, että ryhmän olisi parempi saada oikeaa asiantuntemusta ja ihmisen heitä ohjaamaan, joka ymmärtää miksi ja mitä varten harjoitteita tehdään, ja mitä niillä pyritään saamaan aikaan.

 

Lasten ja nuorten urheilussa valmennettavat ovat riippuvaisia valmennuksesta. He eivät vielä välttämättä osaa itse ajatella harjoituksiaan ja valmentajan merkitys korostuu. Valtasuhde tulee huomaamattaankin, mutta sen on valmentajasta kiinni kuinka sitä käyttää. (Hämäläinen, 2003. 42.)

 

Olen halunnut pitää valmennukseni vielä suhteellisen alkutekijöissä. Valmennan suuremmaksi osaksi aloittelijoita, joiden valmentamiseen taitoni riittävät. Koulun myötä saan lisää faktaa tekemiseeni, ja voin hyvin mielin lähteä luomaan valmennustoiminnastani totisempaa, mikäli kiinnostusta riittää. Tärkeintä itselleni on kuitenkin ollut, että valmennettavani viihtyvät treeneissä, kommunikointi toimii molempiin suuntiin ja kaikki ovat tasavertaisia. VIihdyn lasten valmennuksen parissa, koska heille valmennukseni on tärkeää, ja he ovat tulleet oppimaan omasta halustaan. Kaikki on heille uutta ja he haluavat oppia kaikkea.

 

 

Hämäläinen, K. 2003. Valmentajan merkitys ja rooli. Osoitteesta:
http://www.sport.fi/system/resources/W1siZiIsIjIwMTQvMDkvMDUvMTZfMDdfMDZfMTY5

X0xhcHN1dXN2YWloZV93d3dfMi5wZGYiXV0/Lapsuusvaihe_www_2.pdf. 17.10.2014
 

eettinen pohdinta

Saimme Kaisa-Mari Jaman luennolta tehtäväksemme pohtia jo valmiiksi luotuja tapauksia, jotka liittyvät urheiluun. Tehtävänämme on pohtia casen tilannetta eettiseltä pohjalta. Valitemani tapaus:

Lahjakkaan urheilijan elämänhallinnalliset ongelmat

Olet kumparelaskuvalmentaja. Ryhmässäsi harjoittelee 18-vuotias Ville, joka on pärjännyt lahjakkuudellaan, mutta on nyt tippumassa nuorten maajoukkueryhmästä. Tiedät, että Villellä on suuria elämänhallintaan liittyviä ongelmia: syöminen on vähän sitä sun tätä, unirytmi on epäsäännöllinen ja jopa pyykit jäävät välillä pesemättä. Miten toimit?

Lahjakkuus voidaan käsittää monella eri tavalla, lahjakkuus voi liittyä urheiluun, mutta myös elämänhallinnassa voi olla lahjakas. Lahjakkuus voi olla sekä perittyä, että itse hankittua.

Se mitä kykyalueitaan yksilö haluaa kehittää  riippuu siitä, mikä häntä itseään kiinnostaa, mitä vaikutteita hän ottaa mm. kotoaan, ja mitä odotuksia ja arvoja yhteiskunta asettaa tai tarjoaa. (NuoriSuomi, 2013. 5.)

 

 

 

"Lahjakkuus on lahjakkuutta. Moraali, motivaatio, temperamentti ja persoonallisuus ovat tärkeitä urheilijan kehityksen kannalta. Ne ovat kuitenkin lahjakkuuden kehystekijöitä ja katalysaattoreita, joita ei pidä samaistaa käsitteeseen "lahjakkuus"."

-NuoriSuomi

 

 

 

Lahjakkuus itsessään ei riitä kilpailujen voittamiseen tai treenien onnistumiseen. Tietyn määrän urheilija pystyy lahjakkuudellaan kattamaan, mutta parhaisiin tuloksiin yltävät vain ne, jotka harjoittelevat tunnollisesti, ja motivaatio on kohdallaan. Tiedän omasta kokemuksesta sen, että mikäli taidot riittävät pärjätäkseni urheilussa, ei urheilijana aina jaksa lähteä kehittämään itseään, koska ei välttämättä tarvitse. Kun urheilussa pärjää omalla tasollaan, ei sitä koe tarvitsevansa kiinnittää huomiota muuhun elämään, koska yhteyttä kaiken välillä ei välttämättä itse pysty ymm

 

 Villelle on varmasti käynyt samalla tavalla, hän on pärjännyt pitkälle, ja nyt kun urheilullisella lahjakkuudella ei enää pääse eteenpäin, eikä pysty pitämään saavutettua tasoa yllä. Muun elämän ollessa rempallaan, ei jaksaminen ole välttämättä huipussaan ravinnon ja unen ollessa vähäiset, ei Ville jaksa harjoitella kuten hänen tulisi, pystyäkseen ylläpitämään oman tasonsa.

 

Tässä tapauksessa valmentajana lähtisin keskustelemaan Villen kanssa muusta elämästä kumparelaskun ohella. Miten Ville näkee oman jaksamisensa ja motivaationsa? En lähtisi Villeä pakottamaan avautumaan asiasta, mutta Villen halutessa voisimme lähteä täyttämään jonkinlaisia ruoka- ja unipäiväkirjoja. On tietenkin tärkeää, että mikäli urheilijalla motivaatio harjoittelua kohtaan on kunnossa, että saisimme myös muun elämän remonttiin, ja että urheilija ymmärtää mistä kiikastaa. Ville on kuitenkin jo aikuinen ihminen, ja hän osaa itse kertoa, mikäli haluaa panostaa urheilu-uraansa. Villen ollessa valmiiksi lahjakas, ei pieni elämäntapa-remontti olisi pahitteeksi oikeanlaisen henkisen valmennuksen tullessa tueksi.

 

Ville ei vielä ole joukkueesta tipahtanut, joten vielä on mahdollisuus. Eettisesti olisi mielestäni oikein tarjota apukeinoja urheilijalle psyykkisen valmennuksen muodossa, ja tarjoamalla apuvälineitä mm. unen ja ravitsemuksen (urheilijalle todella tärkeiden tekijöiden) laadun ja määrän paranteluun. Pakottamaan en missään nimessä lähtisi.

 

Ihan näin aiheeseen liittyen, en tiedä kumparelaskusta hölkäsen pöläystäkään.

 

-MK

 

Lähteet

 

NuoriSuomi,  2013. Raportti. Osoitteesta: http://www.sport.fi/system/resources/W1siZiIsIjIwMTMvMTIvMDkvMTVfMjlfMThfMjQzXzA5MTEwNF9MYWhqYWtrdXVzX2xhc3Rlbl9qYV9udW9ydGVuX3VyaGVpbHVzc2EucGRmIl1d/091104%20Lahjakkuus%20lasten%20ja%20nuorten%20urheilussa.pdf . 16.10.2014.