torstai 16. lokakuuta 2014

eettinen pohdinta

Saimme Kaisa-Mari Jaman luennolta tehtäväksemme pohtia jo valmiiksi luotuja tapauksia, jotka liittyvät urheiluun. Tehtävänämme on pohtia casen tilannetta eettiseltä pohjalta. Valitemani tapaus:


Lahjakkaan urheilijan elämänhallinnalliset ongelmat
Olet kumparelaskuvalmentaja. Ryhmässäsi harjoittelee 18-vuotias Ville, joka on pärjännyt lahjakkuudellaan, mutta on nyt tippumassa nuorten maajoukkueryhmästä. Tiedät, että Villellä on suuria elämänhallintaan liittyviä ongelmia: syöminen on vähän sitä sun tätä, unirytmi on epäsäännöllinen ja jopa pyykit jäävät välillä pesemättä. Miten toimit?



Lahjakkuus voidaan käsittää monella eri tavalla, lahjakkuus voi liittyä urheiluun, mutta myös elämänhallinnassa voi olla lahjakas. Lahjakkuus voi olla sekä perittyä, että itse hankittua.
Se mitä kykyalueitaan yksilö haluaa kehittää  riippuu siitä, mikä häntä itseään kiinnostaa, mitä vaikutteita hän ottaa mm. kotoaan, ja mitä odotuksia ja arvoja yhteiskunta asettaa tai tarjoaa. (NuoriSuomi, 2013. 5.)
 
 
 
"Lahjakkuus on lahjakkuutta. Moraali, motivaatio, temperamentti ja persoonallisuus ovat tärkeitä urheilijan kehityksen kannalta. Ne ovat kuitenkin lahjakkuuden kehystekijöitä ja katalysaattoreita, joita ei pidä samaistaa käsitteeseen "lahjakkuus"."
-NuoriSuomi
 
 
 
Lahjakkuus itsessään ei riitä kilpailujen voittamiseen tai treenien onnistumiseen. Tietyn määrän urheilija pystyy lahjakkuudellaan kattamaan, mutta parhaisiin tuloksiin yltävät vain ne, jotka harjoittelevat tunnollisesti, ja motivaatio on kohdallaan. Tiedän omasta kokemuksesta sen, että mikäli taidot riittävät pärjätäkseni urheilussa, ei urheilijana aina jaksa lähteä kehittämään itseään, koska ei välttämättä tarvitse. Kun urheilussa pärjää omalla tasollaan, ei sitä koe tarvitsevansa kiinnittää huomiota muuhun elämään, koska yhteyttä kaiken välillä ei välttämättä itse pysty ymm
 
 Villelle on varmasti käynyt samalla tavalla, hän on pärjännyt pitkälle, ja nyt kun urheilullisella lahjakkuudella ei enää pääse eteenpäin, eikä pysty pitämään saavutettua tasoa yllä. Muun elämän ollessa rempallaan, ei jaksaminen ole välttämättä huipussaan ravinnon ja unen ollessa vähäiset, ei Ville jaksa harjoitella kuten hänen tulisi, pystyäkseen ylläpitämään oman tasonsa.
 
Tässä tapauksessa valmentajana lähtisin keskustelemaan Villen kanssa muusta elämästä kumparelaskun ohella. Miten Ville näkee oman jaksamisensa ja motivaationsa? En lähtisi Villeä pakottamaan avautumaan asiasta, mutta Villen halutessa voisimme lähteä täyttämään jonkinlaisia ruoka- ja unipäiväkirjoja. On tietenkin tärkeää, että mikäli urheilijalla motivaatio harjoittelua kohtaan on kunnossa, että saisimme myös muun elämän remonttiin, ja että urheilija ymmärtää mistä kiikastaa. Ville on kuitenkin jo aikuinen ihminen, ja hän osaa itse kertoa, mikäli haluaa panostaa urheilu-uraansa. Villen ollessa valmiiksi lahjakas, ei pieni elämäntapa-remontti olisi pahitteeksi oikeanlaisen henkisen valmennuksen tullessa tueksi.
 
Ville ei vielä ole joukkueesta tipahtanut, joten vielä on mahdollisuus. Eettisesti olisi mielestäni oikein tarjota apukeinoja urheilijalle psyykkisen valmennuksen muodossa, ja tarjoamalla apuvälineitä mm. unen ja ravitsemuksen (urheilijalle todella tärkeiden tekijöiden) laadun ja määrän paranteluun. Pakottamaan en missään nimessä lähtisi.
 
Ihan näin aiheeseen liittyen, en tiedä kumparelaskusta hölkäsen pöläystäkään.
 
-MK
 
Lähteet
 
NuoriSuomi,  2013. Raportti. Osoitteesta: http://www.sport.fi/system/resources/W1siZiIsIjIwMTMvMTIvMDkvMTVfMjlfMThfMjQzXzA5MTEwNF9MYWhqYWtrdXVzX2xhc3Rlbl9qYV9udW9ydGVuX3VyaGVpbHVzc2EucGRmIl1d/091104%20Lahjakkuus%20lasten%20ja%20nuorten%20urheilussa.pdf . 16.10.2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti